Minä | Askarteluideoita lapsille päiväkodissa, lapsiryhmissä ja kotona

Mitä tunnetaidot ovat ja miksi niitä pitää oppia? Aikuisena tunnetaidot on helppo pitää itsestäänselvyytenä, nehän ovat vain tunteita; vihainen, iloinen ja niin edelleen, ne käsitellään ja sitten jatketaan. Lapsi kuitenkin kiukuttelee, vinkuu, vikisee ja käyttäytyy huonosti jatkuvasti, miksi? Usein se johtuu siitä ettei hän osaa vielä ilmaista tunteitaan muilla tavoin, silloin voit auttaa lasta opettamalla hänelle tunnetaitoja aktiivisesti.

Lapsi tarvitsee ohjausta ja turvallisen mallin tunnetaitojen oppimiseen. Lapset oppivat käyttäytymismalleja ja -tapoja passiivisesti kotona, päivähoidossa, sosiaalisissa tilanteissa ja pelejä pelatessa jatkuvasti silloin kun he luonnollisesti altistuvat näille erilaisille, tavallisille, tilanteille. Me aikuisina voimme aktiivisesti edesauttaa tätä oppimista tarjoamalla lapselle turvallisen kehyksen jossa kaikkien erilaisten tunteiden tunteminen ja käsittely on sallittua. Tällainen kehys voidaan luoda niin kotona, päiväkodissa kuin luokkahuoneessakin lapsen koko kehityskaaren ajan. Oppimalla ja harjoittelemalla tunnetaitoja niin yksin kuin ryhmässäkin, voimme auttaa lasta kehittämään sellaiset tunnetaidot joilla hän pärjää erilaisissa tilanteissa ja hakeutuu tarvittaessa avun piiriin.

Esimerkkejä tunnetaidoista joita voi harjoittaa:

Empatia
Sosiaaliset taidot
Itsetuntemus
Valinnat
Konfliktien selvittäminen
Ihmisten väliset suhteet
Itsensä ja muiden ymmärtäminen

Tämän postauksen loppuun keräisin mielelläni listan hyviä linkkejä ja kirjallisuutta tunnetaitojen harjoitukseen. Laita oma suosikkisi kommentteihin, Instagramiin tai Facebookiin jotka voin laittaa listaan jatkoksi, sharing is caring!

Rullaa sivua alaspäin ja löydät seuraavat harjoitukset ja askartelut, joita voit kokeilla kotona tai lapsiryhmäsi kanssa:

Huoli-Nalle ja Rauhoittumis-Teltta
Tunnenopat
Tunteikkaat Omakuvat
Miltä sinusta tuntuu tänään?
Tykkään / En tykkää / Tykkään pukeutua
Väistely-Autot

Huoli-Nalle ja Rauhoittumis-Teltta

Alue tai tila jossa rauhoittua, harjoittaa itsesäätelyä ja ottaa aikaa itselle.

Ryhmässäni on aina tehty tilaa rauhoittumiselle. Erinäisistä toteutuksista yksi suosituimmista oli parilla tyynyllä pehmustettu Ikean sirkusteltta jossa asui Huoli-Nalle.

Esitellessämme ryhmässäni tämän uuden tilan, ohjastimme lapsille että teltta on rauhoittumista varten ja siellä asuvaa Huoli-Nallea voi halia ja sille saa kuiskia huolensa. Hyvin pian ryhmäni lapset oppivat itse pyytämään mahdollisuutta mennä telttaan rauhoittumaan – joka onkin itsesäätelyn suhteen paras mahdollinen tilanne. Osalle ryhmän lapsista oli vauhdikkaissa tai tunteikkaissa tilanteissa edelleen tarpeellista kehottaa josko hetki teltassa olisi hyvä vaihtoehto? Toiset halusivat mennä telttaan ja toiset eivät. Joskus teltta toimi oivallisesti rauhoittumistilana, toisinaan mopo keuli käsistä pahemman kerran.

Huomioi! Lasta ei koskaan pidä pakottaa telttaan eikä se saa olla rangaistus. Teltan tarkoitus on tarjota lapselle turvallinen tila jossa rauhoittua, harjoittaa itsesäätelyä ja ottaa aikaa itselle. Huoli-Nallea haliessa rauhoittuu sekä mieli että keho.

Ryhmässäni on vuosien mittaan ollut erityisherkkiä lapsia, vauhdikkaita lapsia, hiljaisia lapsia ja muita ihanuuksia. Jokaiselle lapselle on tarjottu mahdollisuus rauhoittumiseen ja aivan kuten jokainen lapsi on uniikki ja yksilö, ovat he myös käyttäneet ja saaneet rauhoittumis-teltasta erilaisia hyötyjä omalla tavallaan.

Muutama vinkki kun aloitat rauhoittumisalueen käytön;

Kerro lapsille kattavasti mitä tarkoitusta varten rauhoittumisen alue on (esim teltta)
Anna esimerkkejä ja rooli-leikkikää tilanteita jolloin olisi hyvä mennä rauhoittumis-telttaan
Vastaa kaikkiin lasten esittämiin kysymyksiin seuraavien päivien aikana
Vain kokeilemalla löydätte sinun ryhmällesi sopivan käyttötavan rauhoittumis-teltalle
Ohjaa lapsia korostetusti teltan käytössä ensimmäisten parin viikon ajan
Rauhoittumis-teltan on tarkoitus olla positiivinen kokemus, älä siis koskaan käytä sitä rangaistuksena – lapsen pitää aina suostua siihen että telttaan meno on hyvä valinta

Huoli-Nallen voit ottaa esiteltäväksi vaikka aamupiirissä. Voit myös rooli-leikkiä tilanteen jossa kuiskaat Huoli-Nallelle omat huolesi. Ehkä teidän Huoli-Nallella on ääni? Ehkä hän vastaa lasten kysymyksiin aamupiirin aikana? Ehkä hänellä on jotain kerrottavaa tunteista? Sinä päätät kuinka kattavan esityksen haluat tehdä esitellessäsi Huoli-Nallen!

Huoli-Nallen on tarkoitus olla turvallinen ja lempeä työkalu lapselle purkaa tuntojaan. Osa lapsista haluaa kertoa Huoli-Nallelle kaiken, toiset taas eivät niin välitä tästä pehmolelusta. Jokainen saa käyttää Huoli-Nallea haluamallaan tavalla.

Lopuksi:

Kokeile ja tunnustele miten rauhoittumis-teltta toimii teille, joillekin lapsille saattaa olla hyödyllistä antaa vaikka kirja luettavaksi tai hän voi ottaa oman (uni)lelunsa mukaan telttaan. Minulla oli myös pehmeä valo-nalle lamppu (ikeasta, yövalo) jossa värit vaihtuivat. Sinä tiedät ja tunnet oman ryhmäsi lapset parhaiten ja tiedät tai opit mikä juuri heille toimii parhaiten. Lapsi voi ottaa telttaan mukaansa melkein mitä vaan, ja se jokin voi olla jokaiselle lapselle jotain erilaista. Olennaista on että lapsi voi rauhoittua ja ottaa aikaa itselleen.

Hyvää rauhoittumisen aikaa!

Tunnenopat

Tunteiden kokeilua ja tunnustelua noppien avulla.

Heitä noppaa ja toteuta heittämäsi tunnetila!

Aloittakaa nimeämällä noppaan kuvatut tunteet. Pelatkaa sitten tunnekierros. Lapset istuvat piirissä ja heittävät vuorotelleen noppaa. Näytelkää tunne joka nopanheitolla tulee. Harjoitelkaa muutama yksinkertainen kierros; heitä noppaa, nimeä ja näyttele tunne.

Kun nopan tunteet ovat jo tuttuja pohtikaa tarkemmin millaisissa tilanteissa tällaisia tunteita tunnetaan? Miltä se tuntuu naamassa? Muuttuuko asentosi jollakin tapaa? Tuleeko tunteesta voimakkaampi kun koko vartalo on siinä mukana? Liittyykö tunteeseen jokin ääni? Kysy nopan heiton lomassa näitä johdattelevia kysymyksiä, mutta anna lasten keskustella asiasta myös keskenään. Ota avuksi myös peili tai monta peiliä ja anna lasten katsella peilistä miltä he näyttävät esittäessään näitä tunteita.

Erityisen hauska on pikaversio jossa tavoitteena on mahdollisimman nopeasti näyttää naamalla ja koko vartalolla nopanheiton tuloksena tuleva tunne! Harjoittaapa tämä vuorotteluakin.

Tällaisen harjoittelun myötä lapsi pääsee kokeilemaan erilaisia tunteita turvallisessa ympäristössä. Aikuinen luo sellaisen tilan jossa lapsi uskaltaa kokeilla rajojaan ja tuntea erilaisia tunteita. Aikuinen voi tämän harjoituksen kautta auttaa lasta tunnistamaan ja nimeämään erilaisia tunteita ja siten käsittelemään niitä kehittävästi.

Tunteikkaat Omakuvat

Mediana kamera – miltä sinä näytät erilaisten tunteiden vallassa?

Tunnekuvat on hauska askartelu oman ryhmän kanssa. Ryhmässäni tätä harjoitusta / askartelua edelsi muutaman päivän keskustelu tunteista, mitä ne ovat ja miten niitä kuvaillaan. Olimme myös harjoitelleet yllä kuvattua tunteilua noppien ja peilien avulla.

Toteutimme lasten kanssa kuvaus-session. Taustana oli iso kartonki ja lattialle oli teipattu rasti jonka päällä lapsi ohjattiin seisomaan. Kuvauksen aikana annoimme lapsille erilaisia ehdotuksia tunteista joita esittää ja toteuttaa haluamallaan tavalla. Jotkut lapsista halusivat katsoa itseään ensin peilistä, toiset halusivat vain hullutella kameran edessä. Yritin ottaa mahdollisimman laajan skaalan kuvia joista sitten valitsimme parhaiten onnistuneet.

Kuvien käsittelyyn menee jonkin verran aikaa, erityisesti kun yrität löytää jokaiselle lapselle eri tunteen. Huomioi tämä siis jo kuvaus-session aikana, älä tarjoa kaikille lapsille samoja tunteita ja kirjoita vaikka paperille laaja valikoima tunteita joista ehdottaa lapsille erilaisia tunteita esitettäväksi.

Jokainen lapsi sai valita suosikkinsa muutaman hyvin onnistuneen kuvan joukosta. Tulostin suosikit ja annoin lapsille A4 kokoisen kartongin. Kuva liimattiin kartongille, ja reunat sai koristella haluamallaan tavalla. Aikuisia varten tulostin myös tekstin, jossa lukee tunnetila jota lapsi esittää.

Tämä oli ihan supersuosittu taulu koko loppuvuoden ajan. Teimme tämän marras-joulukuussa ja se roikkui seinällä kesään asti. Laitoin myös kokovartalopeilin tämän installaation vierelle. Säännöllisin väliajoin ryhmäni lapset kävivät katselemassa omia kuviaan, matkimassa toisia ja irtosipa sieltä muutama mojova keskustelukin erilaisista tunteista. Kun tunteet laittaa fyysisesti seinälle roikkumaan, antaa se lapselle viestin siitä että täällä tätä on turvallista tehdä.

Miltä sinusta tuntuu tänään?

Tarkastellaan tunnetilaa päivän aluksi ja lopuksi.

Tämä tunnekysely meillä oli luokkani seinällä aina alkuvuodesta uuden ryhmän saapuessa. Preschool ryhmäni noudatti jo kouluvuotta, joten laitoin tämän heti koulun alkaessa syyskuussa eteiseen.

Näin se toteutettiin;

Laitoimme seinälle kuusi erilaista tunnetta kuvaavaa ympyrää: Iloinen, Surullinen, Väsynyt, Vihainen, Innostunut ja Hassutteleva. Naamat askartelin itse ja ympyrät ovat kartongista leikatut, teksti on lähinnä aikuisia varten. Jokaisesta lapsesta oli laminoitu kuvakortti jonka voi kiinnittää haluamansa tunteen kohdalle sinitarralla.

Kävimme lasten kanssa läpi nämä kuusi erilaista tunnetta. Miltä ne tuntuvat ja milloin tältä voi tuntua.

Vanhemmilta pyysimme kouluun saapuessa auttamaan lastaan valitsemaan tunnetilan ja kiinnittämään kuvansa sille merkittyyn ympyrään. Iltapäivällä katselimme uudelleen onko tunne edelleen sama vai olisiko syytä siirtää oma kuva jonnekin muualle. Vanhempia pyysimme erityisesti olemaan ohjaamatta lapsensa vastausta liikaa, kaikki tunteet ovat sallittuja. Ajoittain jouduimmekin ohjaamaan vanhempia enemmän kuin lapsia. He yrittivät taivutella lastansa valitsemaan iloisen tai innostuneen ympyrän vaikka lapsi oli väsynyt tai vihainen. Tämä toimi siis oikein hyvänä harjoituksena myös vanhemmille. Ei ole tarpeellista peitellä mitään tunteita, on ihan sopivaa jos lapsi ei halua tulla aamulla preschooliin, ehkäpä pystymme päivän mittaan muuttamaan tämän tunteen?

Tästäpä sitten irtosikin hyviä pohdintoja siitä kuinka tunteet voivat muuttua päivän mittaan, mitkä asiat johtivat siihen että tunteet muuttuivat negatiivisesta positiiviseksi tai toisinpäin ja se, että on täysin hyväksyttyä tulla ja olla juuri sellainen kuin olet.

“Minä tykkään / En tykkää”” ja “Minä tykkään pukeutua:”

Tutkimus asioista joista pidän ja en pidä.

Nämä ovat hauskoja askarteluja 3-5 -vuotiaiden kanssa, mutta soveltuvat kaikenikäisille. Saimme läjän lelukirjoja ja lehtiä lahjoituksena, joten päätin tehdä “Minä tykkään / en tykkää” askartelun.

Tarvitset:

Kaksi A5 kartongin palaa (minulla toinen oli suorakulmio ja toinen leikattiin sydämeksi)
Kuvia lehdistä, mainoksista, lelukirjoista, tarroja ym.
Kankaita, nappeja ym vaatteisiin liittyviä osia
Liimaa

Revimme lehdistä kokonaisia sivuja irti sekä leikkasimme valmiiksi erilaisia kuvia niistä. Lasten saksitaitojen mukaan he saivat joko itse leikata haluamiaan kuvia tai käyttää valmiiksi leikattuja kuvia. Ensin kehotimme heitä valitsemaan kuvia joista he pitävät, ne liimattiin sydämeen. Seuraavaksi kehotimme heitä valitsemaan kuvia joista he eivät pidä, ne liimattiin A5 kartongille. Ehkäpä ryhmäni lapsista kaikki sattuivat olemaan positiivisuuteen taipuvaisia, sillä “en tykkää” kartongille kerääntyi merkittävästi vähemmän kuvia kuin “tykkään” sydämeen.

Kun taideteokset olivat valmiit, lapset saivat koko ryhmän edessä esitellä yhden asian omasta taideteoksestaan josta he pitävät eniten ja miksi ja josta he pitävät vähiten ja miksi. Lapset valitsivat että he eivät halua asioita joista eivät pidä seinälle, joten ne teokset näytettiin päivän päätteeksi vanhemmille ja jokainen sai itse päättää mitä sille tekee. Osa laittoi ne roskakoriin ja osa otti mukaansa. Ehkäpä niistä keskusteltiin kotona vanhempien kanssa?

“Minä tykkään pukeutua:” -askartelu oli samantyyppinen kuin “Minä tykkään”-valinta-askartelu. Saksitaitojen mukaan lapset saivat itse leikata esipiirretyn ihmismuodon tai käyttää valmiiksi leikattua mallia. Meillä oli erilaisia kankaita ja nappeja kerääntynyt joka nurkkaan joten kasasimme ne pöydille ja annoimme lasten valita mieleisensä kankaat joilla pukea paperinukkensa.

Kehotimme lapsia kokeilemaan miltä kankaat tuntuvat, mistä väreistä he pitävät, ja pohtimaan millaiset vaatteet he haluavat paperinukelleen. Avustimme jos he halusivat leikata tietyn kohdan ja annoimme heille runsaasti aikaa valita ja suunnitella haluamansa toteutuksen. Osa liimasi pari kankaanpalaa kiinni ja halusi lähteä leikkimään, toiset valikoivat huolellisesti värejä ja tulipa muutama vielä loppupäivästäkin kysymään josko he voisivat lisätä vielä napin tai tietyn värisen kankaanpalan.

Iloista oli huomata kuinka lapsen huomioivat mitä heillä oli tällä hetkellä päällään, pitävätkö he omista vaatteistaan vai ei, olivatko värit tyydyttäviä tai oliko niissä joku superhieno kuva! Muutama ylpeänä ilmoitti että he ovat itse valinneet asukokonaisuutensa tänään ja toiset kertoivat että koska aamu meni kiukutteluksi, äiti pakotti nämä vaatteet 😀

Molempien askartelujen tavoitteena oli herättää pohdiskelua siitä mistä itse pitää, mistä ei pidä ja miksi. Olipa tämä hyvä harjoitus myös lasten keskinäisen suvaitsevaisuuden herättelyynkin; kaikki tykkäävät erilaisista asioista ja se on ihan ok!

Väistely-autot

Törmäily-autojen kohteliaampi leikkiversio 😉

Alle neljävuotias lapsi ei välttämättä ole vielä ymmärtänyt että maailmassa on muutakin kuin heidän napansa. Tässä erinomainen harjoitus lapsiryhmän liikuntatunnille jolla voi harjoittaa toisten huomioimista, omia rajoja sekä omaa henkilökohtaista tilaa.

Törmäily-autothan on huvipuistoistakin tuttu puuha. Tämä leikki on sen vastakohta, törmäilyn sijaan pitää keskittyä väistelyyn!

Määrittele alue – meillä oli käytössä liikuntasali johon rajasin alueen penkeillä ja merkkitötteröillä.
Merkitse myös parkkialue, esim penkki.
Ota lapsilukua vastaava määrä hulavanteita ja asettele ne lattialle erilleen toisistaan määritellylle alueelle.

Pyydä sitten kaikkia lapsia seisomaan omaan hula-vanteeseen. Ennen vanteisiin koskemista anna ohjeet;

Hula-vanne eli auto, on jokaisen henkilökohtaista tilaa
Leikin tärkein osa on väistellä niin että ei koske ketään muuta
Tilassa saa liikkua vapaasti ja “ajella autoa” mielensä mukaan, mutta muista tärkein osa: väistely
Jos vahingossakin koskettaa toista, täytyy käydä parkkipaikalla laskemassa kymmeneen ja sitten saa taas palata autoilemaan

Huomioitavaa;

Määrittele tarpeeksi suuri alue käyttöön tai lähetä vain osa ryhmästä autoilemaan kerralla, niin että jokaisella on helposti mahdollisuus väistellä toisia

Joillekin lapsille on vaikeaa käsitellä sitä että myös ei-tahallisesta teosta pitää käydä parkkipaikalla – muistuta siis lapsia että myös vahinko on osa leikkiä: parkkipaikka ei ole rangaistus vaan nollaus, jolla ajatukset johdatetaan takaisin keskittymään väistelyyn

Halutessasi voit laittaa musiikkia soimaan – autoiluhan on taustamusiikin kanssa paljon hauskempaa!

Mikäli leikki sujuu hyvin, voit vaikeuttaa sitä rajaamalla aluetta pienemmäksi, jolloin väistely on hankalampaa.